Blogi - The Tehdas 2.0 2012 – 2019

Seiniä saa jokainen, mutta yhteisöä ei

Blogisarjan ensimmäisessä osassa kuulimme kuinka seuran kovat perustukset luotiin Puijonlaakson luolissa. Seuran puuhaihmisillä oli kuitenkin katse eteenpäin ja tulevaisuuteen. Seura alkoi etsiä ja käydä katselmoimassa uutta kotia – siinä oli ihan isosta autotallista lähtien kaikkea mahdollista paikkaa vaihtoehtoina. Erään puhelinsoiton myötä löytyi jotain mielenkiitoista. GF:lle avautui mahdollisuus ensimmäisenä kuopiolaisena suurena kamppailuseurana siirtyä omiin tiloihin. Tämän mahdollisti alkuhämäristä saakka hyvin hoidettu talous ja seuran rohkeus. Gladiator Factory ry:n uudeksi kodiksi neuvoteltiin, purettiin, rakennettiin ja sisustetiin Itkonniemen vanha vaneritehdas, joka tarjosi aivan uudenlaisia mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä.

Olimme tilanteessa, jossa treenimahdollisuuksia olisi joka päivä ja mihin aikaan vaan haluaisi – saimme itse päättää miten tilojamme käytämme, aika luksusta. Tilanteessa, jossa rujosta, kylmästä ja kuumasta vanhasta teollisuuslaitoksesta muodostui monen ihmisen toinen koti. Koti, jossa oli hyvä treenata kovaa, kilpailla, heittää hurttia huumoria ja vaikka viettää saunailtaa. Oma sauna oli myös aika luksusta, aina lämmin treenin jälkeen – paitsi ei välillä hetkeen kun rahastonhoitaja sai sähkölaskut. Tehtaan porukan henki vahvistui päättäväisen kirkkaaksi näinä vuosina. Monelle paikasta, jossa pääsääntöisesti jaetaan pahaa oloa tuli porukka, jossa on hyvä olla. Moni ei unohda sitä fiilistä siellä, kun joskus kesäisin likaiset ikkunat olivat huurussa trooppisessa sisäilmassa. Ja vastavuoroisesti talvella lattiat niin jäässä, että märät vaatteet lattialla jäätyi – mutta silti kesällä oli coolia ja talvella mielissä lämpöä. Seinistä puheenollen, meillähän oli siellä tatamia myös pitkin seiniä eli päästiin myös seinäpainia nujuamaan – aika parasta.

Old School punttisalikin siellä oli käytävässä, koska tajusimme jo kauan sitten, että voimalajejahan nämä lopulta ovat. Tehtaan kesäpäivät ja pikkujoulut luonnollisesti olivat vuoden kohokohtia. Niin, ja myytiin Mannisen bluffijauhoja ja jengipaitoja, koska haluttiin tarjota jäsenille hyvää mieltä. Naapurina meillä oli myös toinen Kuopion pioneeri eli CrossFit Kuopio. Talkoita pidettiin yhdessä niin erilaisten tapahtumien, kilpailujen järjestämisessä kuin Tehtaan tilojen rakentamisessa ja ylläpidossa. Suurimpia ponnistuksia oli ns. Mörön pesän eli ohjaajien ja kilpailijoiden pukuhuoneen siivous silloin tällöin. Hurjan ja hienon näköinen paikka salin peränurkassa, vuodelta 1950 olevan ilmastointikoneen vieressä. Ajatelkaapas, osalla porukkaa oli jopa oma vanhan vaneritehtaan aikainen peltinen pukukaappi, jonka sai itse sotkea. Siinä sitä kuskattiin corollalla tatameja (omia!) salilta Vänärille Sawo Openiin, eikä haaveiltukaan muista korvauksista kuin kaappi, koska kaikki tuntui vaan siltä, että porukka oli etuoikeutettu tekemään hommia seuran eteen. Feel Your Movemetissa käytiin olemassa esillä ja kattelemassa mitä muut Kuopion seurat touhuaa. Ryhmähenki nousi paintballissa ja hohtopaineissa (pikkujoulupainit diskossa) ja yhdessä tälläisessa myönnettiin Vanteelle kunniapuheenjohtajuus antaen standaari kunniakirjoineen makuuhuoneen yöpöydälle sijoitettavaksi. Noihin aikoihin Anttien osuus jumppaajista taisi olla huipussaan.

HOMMA ON INFERNAALISESSA NOUSUSSA

Mutta seinät eivät tee minkään tehtaan tuotantoprosessia, vaan sen tekevät osaavat, toimintaa kehittävät ihmiset, jotka haluavat viedä asioita eteenpäin. Ihmiset, jotka haluavat voittaa – joko itsensä tai kilpailut. Kaikille oli tilaa, moni kävi kokeilemassa ja moni jäi. Seura kasvoi jäsenmäärältään ja tuloksissa. Kasvoi myös taloudellisesti edelleen – huonoista jauho- ja paitabisneksistä huolimatta.

Pidettiin paljon hyviä leirejä, jotka auttoivat kehityksessä monella saralla. Vetäjiä kävi kotimaasta ja ulkomailta: Gray, Pyylampi, Helen, Amin, Elgland, Domingos, Miayo, Heilimö, Aedma. Erityisesti kamppailulegenda Sauli Heilimön leirit viimeisen päivän gradunointeineen on jäänyt varmasti monelle mieleen. Siinä seinänaapureina olevat CrossFittarit painisalin ikkunan takaa ohikävellessä hieman hämmästellen ja uteliaanakin vilkuilivat graduointien yhteydessä tapahtuvaa gauntlettia ja sharktankkia, joissa joillekkin ”onnekkaille” luotiin ansaittuja pysyviä muistoja. Reenattiin suurimmaksi osaksi edelleen vanhan koulun systeemeillä, jossa sparrissa on vain yksi asento – täysillä syvässä päädyssä. Eli treenit olivat kovia ja painittiin aina täysillä, vaikkakin suurin riski oli jalkapallo alkulämpöinä (vammariski potenssiin 3). Tosin alkoi rinnalla myös esiintyä uutta epäilyttävää valmennussuuntausta, jossa kaikkia treenejä ei kannattanut muka vetää täysillä – jopa jotain tehtäväpainia ja drillausta jotkut uskaliaimmat hinkkasivat. Eli valmennuksellisesti myös kehityttiin ehkä oikeaan suuntaan ja harjoittelu alkoi kehittymään suunnitelmallisemmaksi. Itkoniemen vaneritehtaassa oli jotain samaa kuin Tampereen kolleegojen Onkiniemen vanhassa trikootehtaassa – aina kun näihin loukkoihin meni jumpalle, vähän pelotti ja aina kun sieltä tuli pois oli voittaja olo.

Peruskurssin kävijämäärät kasvoivat ja niidenkin sisältöä kehitetiin. Peruskurssilaisia aina pyöri siinä sisäpihalla epävarmana, että täälläkö ihan oikeasti on jotain (laillista) toimintaa, ja moni jäi varmaan vääntyneen peltioven taakse, kun se oli niin jäykkä avata. Ei siitä ihan aina tainnut päästä sisään kaikki muutkaan, kun näki keiden autoja oli pihalla. Mutta jos ovesta pääsi sisään, se ilmapiiri mikä Tehtaalla oli ja miten porukkaan otettiin mukaan, on jäänyt monelle parhaiten mieleen. Vastaanottavainen ilmapiiri, ihan kun oisi aina ollut osa porukkaa – ja sitten sai lempeästi selkään.

Tietenkin homma sai hirmu nosteen ja joka lajiin alkoi kehittymään kovia kisaukkoja ja -akkoja sekä valmentajia ja tietysti tuli menestystä. Eri lajeissa alkoi tulla kisoista mitaleja mukaan ja itse järjestettiin säännöllisesti kilpailuja. Fight Night vapaaottelutapahtumat Kuopio-hallilla olivat isoja ponnistuksia lajin eteen, samoin kuin Sawo Openit painipuolella. Savo Openeita järjestettiin viereisessä tehdashallissakin ja Väinölänniemellä puistopainit. Siinä meidän salin vieressä hallissa kun pidettiin Sawo Openeita, niin oli aika karut ja katu-uskottavat mestat kun raahattiin tatamit paljaalle betonille. Rikotut lasit, pöly ja varotusnauhat toivat legendaarista tunnelmaa, josta vieläkin joskus kuulee puhuttavan. Saattaa siellä vieläkin olla joku katsoja tai kisaaja jossain vaneritehtaan konemontussa. Sinällään järjestys oli niin kuin pitääkin – treeneissä sai paljon pahemmin kyytiä (myös valmentajilta) kun itse kisoissa. Porukkaa oli hyvin treeneissä ja kisaryhmät kasvoivat. Tehtaalle alkoi sataa vaparissa amatööritasolla sm-mitaleita ja ammattilaisiakin oli muutamia, painissakin mentiin Suomen ja Euroopan tasolla. Oli kovia kisareissuja, joissa alettiin huomata, että tehdään juttuja oikein ja Tehtaasta puhuttiin muuallakin kuin äidin kellarissa. Pokaali kainaloon ja Corollalla takaisin Kuopioon Tehtaan verkkarit päällä. JiuJitsu/lukkkopaini kehittyi myös huomattavasti lajin ollessa nosteessa. Mutta ei kaikki ehkä ollut pelkkää autuutta, koska Sammakkolammen persnaamakimurat alkoi vaihtua myös kaikenmaailman berimboloihin. Seura vakiinnutti asemansa kuulumalla keskeisiin lajiliittoihin ja kansainväliseen HILTI BJJ -yhteisöön. Niin ja saatiinhan myös yhdellä Turun reissulla Kuopion ensimmäiset BJJ mustat vyöt Tehtaalle Itkonniemen aikaan – black beltti oli vielä silloin harvinaista. Mutta uutta sukupolvea tarvitaan ja siispä myös junioritoiminta aloitetiin. Alusta asti oli hyvin junnuissa porukkaa ja käytiin aktiivisesti kisoissa, kun vielä Suomessa oli junnutoiminta alussa kokonaisuudessaan.

Tehtaan toiminta oli edelleen hyvin suunniteltua ja organisoitua. Hallitus, toimihenkilöt, valmentajat ja harrastajat puhalsivat yhteen hiileen. Taloudesta pidettiin huolta, rahulia tuli sisään ja tulevaisuutta suunniteltiin. Seuraava askel oli jo selvä. Tuntui, että Tehdas vanhassa vaneritehtaassa oli parasta mitä voisi olla, mutta eteenpäin on mentävä, pitemmälle katsottava ja jatko turvattava. Joten Gladiator Factory alkoi valmistella seuraavaa siirtoa. Siirtona oli liittyä osakkaaksi Kamppailijat Oy:hin ja muutto uusiin tiloihin Väliköntiellä. Taas neuvottelua, rakentamista, sisustusta ja toiminnan kehittämistä. Mutta tästä vaiheesta lisää blogisarjan seuraavassa osassa. Vaiheesta, jossa Savilahteen alkoi kehittyä yksi Suomen parhaista kamppailu-urheilukeskuksista. Ja jossa homma on edelleen INFERNAALISESSA NOUSUSSA.

Erään vapaaottelijan suusta sanottua: ”Vasta näin myöhemmin olen ymmärtänyt miten hyvää aikaa tuo on elämässäni ollut, enkä sano, että nyt olisi jotenkin huonoa. Kun saa päivittäin tasaisesti turpaan niin elämä yleisesti tuntuu helpommalta. Itkonniemen aika antoi kokemuksia, ystäviä, sekä tilanteita, jotka ovat auttaneet minua niin monessa muussakin elämän osa-alueessa. Olen ikuisesti kiitollinen Tehtaalle, että olen saanut harjoitella siellä ja mitä se on minulle antanut. Kiitos.”

Erään painijaksi muuttuneen CrossFittaajan suusta sanottua: ”Valinta aloittaa harrastus nimenomaan Gladiator Factoryn porukassa oli itsestäänselvyys tuttuuden takia, mutta jälkikäteen pohdittuna myös seuran lähestyttävä ilmapiiri on ollut omiaan harrastuksen aloittamisessa. Varmaan teistä vetäjistä huokuva tietynlainen itsevarmuus, kokemus ja usko omaan tekemiseen ovat olleet niitä asioita, jotka herättivät uteliaisuuden sekä saivat valitsemaan juuri tämän seuran. Heti peruskurssin alusta asti oltiin valmentajien osaavissa käsissä. Koen, että ohjaus oli selkeää ja kehuja sekä rohkaisua on tullut aiheesta. Päätin itse aloittaa painin pyrkimyksellä tehdä asiat heti oikein ja sopivalla intensiteetillä oppiakseni ensin tekniikkaa sekä sopivasti rauhallista, kylmähermoista painitapaa ilman yletöntä riehumista. Koen, että sain etenkin tämän vuoksi teiltä paljon tsemppiä, kehuja ja vahvistusta siihen, että nyt ollaan oikealla tavalla liikkeellä. Erityisen hyvältä se tuntui siksi, että koin kuin minut nähtäisiin ihmisenä omine tavoitteineni eikä pelkkänä painijana, jolle opetetaan tekniikkaa. Kiitos siitä.”

Mutta jos haluaisi vielä lopuksi jotenkin kysyjälle tiivistää, että mikä teki Tehtaasta The Tehtaan? Jatkuva kisatoiminta kotisalilla: Sawo Open kokosi vuosittain paljon yhteen lukkopainin ja BJJ:n harrastajia luoden meille identiteettiä. Kuopiolaiset MMA-iltamat: Fight Night -tapahtumat Kuopio-hallissa nostivat kamppailun kaupungin kartalle. Kilpailumenestys: jäsenten SM-mitalit ja kansainväliset voitot loivat pohjaa seuraavalle sukupolvelle. Jatkuva kehityshakuisuus ja ladun avaaminen eteenpäin: Systemaattinen seuratoiminnan pyöritys ja hyvä hallinto. Samanhenkiset ihmiset yhdessä: oikeassa ilmapiirissä saavat syntymään vaikka mitä.

Joitakin poimintoja ajanjaksolta:

1.4.2012 Muutto Itkonniemen tiloihin

2012 Botnia Punishment, Cage (Jani Myllynen)

2013 Sawo Open järjestäminen

2013 Fight Night Kuopio 9 järjestettiin

2013 EM BJJ bluebelt hopea Lissabon (Pekka Mutanen, oikeusmurha finaalissa)

2014 Junnutoiminnan aloitus

2014 Sawo Open

2014 Fight Night Kuopio 11

2014 Vapaa-ottelun Finnish openin kultaa ja SM hopeaa (Eero Kosamo)

2014 Vapaa-ottelun Finnish openin kultaa ja SM kultaa (Juho Laitinen)

2015 ADCC SM pro kultaa (Sebastian Nybom)