Pari päivää jouluun jäljellä. Itse en ole yhtään jouluihminen, mutta on ihan kiva viettää aikaa vanhempien ja isovanhempien kanssa ilman kiirettä ja syödä hyvää ruokaa. Tänä vuonna olen aloittanut painonpudotuksen juuri ennen joulua, mutta saan jouluna nyt luvan kuitenkin syödä (jos vaikka koittas olla vetämättä perinteisiä superöveriähkyjä:D).

Matsia on siis lupailtu helmikuun loppupuolelle, tarkempaa päivämäärää, saati sitten vastustajan nimeä ei olla vielä saatu. Painonpudotus aloitettiin nyt, koska uusi sarjani on 52,3kg. Entinen painoluokkanihan oli 56,7. Paino on tippunut tuohon 56,7 todella helposti ja hulahtanut jopa alipainon puolelle, joten kiristetään nyt tuohon pienempään. Uskon että tuossa painoluokassa on pituus etunani, olenhan 168cm rungolla todella pitkä tuohon kääpiösarjaan. Uskon olevani myös fysiikaltani todella vahva tuohon sarjaan. Kivaa painonpudotus ei tule takuulla olemaan, ainakaan viimeisillä viikoilla, joten pyydän kanssaeläjiltä ymmärrystä 🙂 Yksin en tuohon painonpudotukseen pystyisi, menee jo niin hifistelyksi nuo viime metrit sitten, joten luonnollisesti ravintovalmentajani Antti Rossi on merkittävässä osassa tätä projektia.

Minulla on nyt 2,5viikon loma koulusta, joten on loistavaa aikaa reenata hyvin. Onneni on, että omalla salilla on pienikokoisia fightereita, joten saan hyvää ja tasokasta sparria kotisalillakin. Tietysti tärkeää on, että pääsee treenaamaan ja sparraamaan omankokoisten naisten kanssa, tämä on kaikista realistisin tilanne, koska mies on aina fyysisempi, se on fakta.

Naisia on hankala saada tänne ”pohjoseen” jumppaamaan kanssani, se on tullut huomattua, ja itte sitten on joutunut useamman kerran kaasuttelemaan tuonne etelä-suomeen sparrien perässä. Nyt on kuitenkin ilo ja kunnia kertoa, että saan Kuopioon Eeva Siiskosen reenaamaan kanssani tammikuun loppupuolella. WAU!! Joku tulee tänne reenaan mun kanssa, eikä kuka tahansa, vaan raudanluja imatralainen, jonka kanssa saan huippureeniä! Kiitos Eeva että jaksat tulla, ja tuskin maltan odottaa tätä 😉
Sain myös erittäin mieluisan kutsun Seinäjoelle, kun Suomen ykkösvapaaottelija Katja ”killer bunny” Kankaanpää kutsui minut reeniseurakseen. Joulun ja Uuden vuoden välissä matkaan 3 päiväksi siis Pohjanmaalle. Toivottavasti pystyn tarjoamaan tarpeeksi tasokasta sparria tälle yhdelle maailman parhaista vapaaottelija-naisista.

Eli loistavaa reeniä luvassa ennen tulevaa XFC-koitosta 🙂 Tähän kun lisätään Olli Hartikaisen ja Martin Aedman leirit tehtaalla niin kuulostaa aika hyvältä setiltä?

Tämä kulunut vuosi toi yhden voiton, tasurin ja tappion. Saldo ei ole kovinkaan hyvä. Ensi vuonna astun häkkiin varmasti todella kovia naisia vastaan. Voitto edellyttää periksiantamatonta reeniä, omistautumista lajille, tahdonvoimaa, uskomista itteensä ja ehjää kautta.
Niinpä. Selkä ei ole entisensä. On pakko nöyrtyä siihen, että mun kroppa ei ole enää sama. Ei voi vetää sata lasissa koko ajan, vaan on PAKKO kuunnella mitä keho viestittää. Lihashuoltoa olen lisännyt reippaasti reeniohjelmaan, jumppaan syviä lihaksia vahvistavia liikkeitä joka päivä, koska se auttaa selkäsärkyyn. Naama on joskus norsun v##‪#‎lla‬ reeneissä, mutta se johtuu siitä että sattuu. Luonto ei kuitenkaan anna periksi lopettaa kesken, vaikka koskee. Joskus osaan onneksi miettiä itselleni vaihtoehtoliikkeitä, jos tiedän jonkun liikkeen aiheuttavan kipua. Aina ei kuitenkaan koske, onneksi harvemmin 🙂
Valmentajat ja reenikaverit tietää nämä vammani, joten sitä ei tartte hävetä tai salata. Viime aikoina olen myös sanonut todella painokkaasti isommille painikavereille että ”mua ei sitten saa jyrätä massalla tai en voi painia”. Isommista hepuista valitsen vain ne reenipariksi, joiden tiedän hallitsevan ruumiinpainonsa. Itsekästä, mutta PAKKO tehdä näin, muuten ei tule reenaamisesta mitään.
Todella odottavin mielin Uuteen vuoteen olen lähdössä. Haasteita on luvassa, sekä häkissä, että painonpudotuksessa 🙂
Loistavaa reeniä luvassa, todella taitavien naisten kanssa. Leirejä tehtaalla.

Haluan kiittää kuluneesta vuodesta kaikkia, jotka ovat antaneet tukensa mun kamppailuissa. Joka ikinen tsemppi ja onnentoivotus, kannustus ovat tärkeitä. Ilman niitä, en usko että kukaan kamppailija jaksaa puurtaa. Tällä hetkellä tunnen olevani tiimissä, joka kannustaa tsemppaa, potkii mua eteenpäin. Yhteen hiileen puhaltaminen on tärkeintä, me tehään yhessä tätä!
Toivon kaikille rauhallista ja Onnellista Joulua, myös menestystä Uuteen Vuoteen 🙂